Heiii ladies and gentlemen!

Olen 25-vuotias vapaa-ajattelijanainen Tampereelta. Olen hiusmuotoilija-maskeeraaja ja myynnin ammattilainen. Nyt olen ollut erinäisten sairauksien ja tilanteiden takia pitkällä sairauslomalla päivätyöstäni kaupassa. En kuitenkaan suuremmin ikävöi takaisin tuollaisiin töihin, koska haluan toteuttaa itseäni ja unohtaa yhteiskunnan asettamat normit siitä, miten pitäisi toimia.

Olen huolissani maailman tilasta ja siitä, että ihmiset eivät tee mitään, eivät edes välitä. Puran siis ”maailmantuskaani” kirjoittamalla. Aiheet ovat hyvin vaihtelevia. Päivä kerrallaan, you know.

Saa lukea jos kiinnostaa. 🙂

-J      (15.07.2017)

___________________________________________________

SUOMALAINEN PERHEIDYLLI

Mikä on suomalainen täydellinen perheidylli? Kaikki sitä tavoittelevat, mutta juuri kukaan ei sinne asti ennätä. Olen seuraillut muun muassa tuttavieni kuvioita, jotka muuttuvat päivä päivältä erikoisempaan suuntaan ja pitkällä tähtäimellä suurimmaksi osaksi vain huonoja tuloksia tuottavaan tulokseen.
Ideaalitilanne toki ilmeisesti olisi kohtalaisesti tienaavassa ansiotyössä oleva pariskunta, kenties naimissa tai ei. Heillä yhteisiä lapsia ja tietoisuus vanhemmuudesta on ja pysyy relevanttina. Jalat maan pinnalla. Oma pysyvä asunto ja tuttu asuinalue luo vakautta koko perheelle. Säännölliset rytmit ja lasten ehdoilla eläminen on erityisen tärkeää. Lapsen pitää saada ja pystyä luomaan juurensa jonnekin tiettyyn paikkaan ensimmäisten kymmenen elinvuotensa aikana. Ilman juuria ei synny aitoa minuutta.
Joillakin vanhemmilla on kuitenkin suuri tarve luoda kuvitteellinen täydellinen idylli ulkoapäin katsoville. Sisällä roihuaa. Rahalainat kasvavat. Paine kiristyy. Moni on valmis tekemään ja antamaan hyvin paljon siitä, että niin sanottu kulissi on kunnossa. Sairasta, eikö vain? Onko se kaikki valheessa eläminen ja valheellisen elämäntyylin opettaminen lapsille oikein? Kaikki vain siksi, että pitää yrittää olla parempi kuin muut. Ei saa näyttää heikkouksia. Ei saisi elää omalla tavallaan. Kuka todellisuudessa määrittää sen, miten täällä kuuluisi olla ja elää? Ei kukaan!
Sitten päästään aiheeseen iloiset uusioperheet. Tuo sairas systeemi, joka ei vain ota tulta alleen, koska toivottomat vanhemmat tyrivät senkin ja käyttävät lapsia pelinappuloina sairaissa keskinäisissä ”peleissään”. Myös tuota loistavan idyllin tavoittelua esiintyy uusioperheissä. Kaikki on sekavaa, monta lasta ja monta aikuista samassa kehässä samaan aikaan. Mikä on seuraus? Myös mahdolliset riidat aikuisten välillä vesittää lasten ymmärrystä. Aivopestään lapsia suuntaan jos toiseen esimerkiksi mustamaalaamalla toista vanhempaa. Nämä tarinat ovat arkipäivää, joita kuulee tapahtuvan. Uudet puolisot kelluvat uppoavan laivan mukana, täysin tietämättöminä vääristä toimintatavoistaan. Kyllä sekin laiva vielä uppoaa, tavalla tai toisella.
Erotilanteille ei kuitenkaan lopulta mahda mitään. Ihminen on tyhmin tietämäni eläin, joka tekee pahimpia virheitä ja aiheuttaa suurinta tuhoa. Mielestäni ihmisluku maapallolla on nyt jo aivan liian suuri. Iso osa ihmisistä pitäisi poistaa. Näin luonto ja todellinen maailma voisi puhjeta kukkaan ja ihminen voisi olla edes hieman parempi olento. Onkin tullut tunne, että ihmiset lisääntyvät joskus vain siitä ilosta, että näytetään muille kuinka nyt ollaan hieno perhe, jolla on kaikkea. Ei ole ymmärrystä siitä, mitä lapsen teko ja siitä seuraava vastuu todellisuudessa on. Ei lapsia tehdä niin sanotusti ”äkkiä pois alta”. Kun niitä tulee, ne myös ovat ja pysyvät.
Kaikkea yllämainitsemaani saastaa ilmenee, kun lapsia tekee ihmiset, jotka eivät ymmärrä kasvatuksen haasteita ja siitä seuraavia ongelmia. Ihminen on oikeasti loppupeleissä itsekäs ja epärehellinen. Niin ovat juuri monet vanhemmatkin kasvattajan roolissan. He valehtelevat jopa itselleen asioita kokeakseen edes hieman onnistumisen tunnetta vanhemmuudessaan. Sairasta, edelleen.
Mielestäni perheen perustaminen vaatii ensinnäkin oikean ajankohdan, tarkan pohdinnan tulevasta ja mahdollisista vaikeuksista tai haasteista. Valmiuden ottaa harteilleen toisen ihmisen alku ja ensimmäiset vuosikymmenet. Ymmärryksen, että lapsi on lihaa ja vertasi, jonka eteen on tehtävä uhrauksia ja pyrittävä turvalliseen sekä tasapainoisen ympäristön luomiseen, ilman kulissia ja esittämistä muille ihmisille. Perhe on lopulta henkilökohtainen asia, jonka ei pitäisi olla retostelun tai esimerkiksi vanhemman oman egon kohotuksen aihio.
Kehottaisin ihmisiä viisastumaan.
Mahdotonta.

– J      (15.07.2017)

___________________________________________________